Meidän rauhaan ei kuulu mitään ihmeitä. Tammi-helmikuussa pidin elämäni ensimmäisen näyttelyn Klaukkalan kotokahvilassa. Siitä ja sen avajaisista muutama kuva tuolla Taiteilut-osiossa. Näyttely meni hienosti, viidestä työstä myytiin kaksi ja lisäksi sain vielä fanipostiakin :)

Fiina-prinsessa on kasvanut jo ihan isoksi. Korkeutta on jo yhtä paljon kuin vanhemmilla, massaa sitten vaan odotellaan ajan kanssa. Fiinasta ja muistakin koirista kuvia Koirat-osiossa.

Puutarha-osio jätetäänkin sitten väliin vielä tässä vaiheessa. Kunhan kaikki lumet ovat sulaneet, pitäisi kiireesti alkaa mättää multaa tulevan nurmikon pohjalle. Sitä odotellessa.

Uusi Vuosi alkoi sateisissa merkeissä. Raketit ammuttiin jo alkuillasta, että jälkikasvukin pääsi niistä nauttimaan. Koirat eivät olleet millänsäkään paukkeesta vaikka pauketta tosiaan oli reilusti enemmän kuin edellisinä vuosina. Raketteja oli kaiken kaikkiaan enemmän ja asutus on tullut joka vuosi lähemmäksi meitä niin paukekin kuuluu kovemmin.

Päivitin myös koirasivua hiukan.

Yöllä tai aamulla oli sitten pamahtanut vesivaraaja. Pannuhuone ja autokatos lainehtivat vedestä ja hormin läpi oli imeytynyt vettä myös saunaosastolle. Kiva-kiva. Jottei ihan liian helpoks menis, hajos myös uuni. Että semmosta. Just kun olis pitäny ostaa trimmeriä sun muuta värkkiä pihalle. Ei sit tarvinnu.

Tänään korjausmies sai veden taas toimimaan, kuivaaja puhaltaa siellä nyt yötä-päivää että vähän saatais rakenteita kuivumaan. Vakuutusyhtiön tarkastaja soittelee varmaan huomenissa ja katotaan miten edetään. On tää sit ihanaa tää omakotiasuminen.

Päivitin taas tuota puutarhaosiota. Se näyttäisi olevan se aktiivisin osio ainakin tällähetkellä. No, on taottava niin kauan kuin rauta on kuumaa.

Kuumasta ja helteestä tulikin mieleen panikoida. Millä sitä muka malttaa lähteä juhannuksen viettoon! Jättää kasvit kuivuuteen ja kuumuuteen! Eikä hommatkaan edisty! Eihän semmoinen käy laatuunsa. Pitää tehdä vain nopea pyrähdys. Muuta ei kai olis mahdollistakaan tehdä, kun tajusin tänään että en ehdi pakkaamaan missään vaiheessa. Voi tuska.

Kävin muuten tuossa muutama päivä sitten pitkästä aikaa tallilla moikkailemassa heppoja ja ihmisiä. Siellä on  tapahtunut vaikka mitä, mutta kaikki kuitenkin niin ihanasti ennallaan. Edellisestä käynnistä olikin vierähtänyt yli vuosi. Voi että kun tekis mieli mennä hevostelemaan. Jo se tallin tuoksu on aivan huumaava. Niin huumaava, että otin sitä mukaani säkillisen :D. Ja laitoin kukkapenkkiin.

Tänään päivitin pikkuriikkisen taidesivua. Vielä jonain päivänä saan aikaan päivittää Illustration Fridayn kuvan ja muitakin kuvia. Vielä joskus. Joo-o.

Olen aina pitänyt märän mullan tuoksusta, mutta en ole koskaan tehnyt juuri mitään puutarhatöitä. Kotonakaan ei koskaan pakotettu. Jokusen perunan ja porkkanan olen nostanut ja marjoja keräillyt puskista. Tänne muuttaessamme noin seitsemän vuotta sitten olin aivan rikki siitä kaikesta savesta, jota olin rakennusaikana kaivanut, tallonut ja johon olin itseni lukuisat kerrat sotkenut. Sain niin kovan inhoreaktion savea kohtaan, että ei tullut mieleenkään ryhtyä viherrakennustöihin. Vasta tänä keväänä on alkanut lapiointi ja pihansuunnittelu luistamaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Päivitin koira-, taiteilu- ja puutarhasivuille hieman uutta tarinaa.

Tällä etusivulla voin sitten kertoa päivityksistä ja muuta sattunutta, tapahtunutta.